Tulevaisuuden Tampere on ihmisten kaupunki, joka toimii köyhyyttä vastaan ja yhdenvertaisuuden puolesta. Se on vastavoima syrjivälle, eriarvoisuutta vahvistavalle politiikalle.
Siinä kaupungissa pitkäaikaisasunnottomuus on historiaa, lyhytaikaisiinkin asumisen kriiseihin saa heti apua ja kaikilla kaupunkilaisilla on mahdollisuus kohtuuhintaiseen kotiin. Muksuille tarjotaan aamupala koulussa, jotta yhdenkään lapsen oppi ei kärsi siitä, että aamulla ei saanut syödäkseen. Kaikilla kaupunkilaisilla on tulotasosta riippumatta varaa käyttää kaupungin palveluita: kenenkään ei tarvitse arpoa lääkkeiden ja bussilipun ostamisen välillä.
Siellä koko opin ja koulutuksen polku on hyvä kaikkialla kaupungissa. Päiväkodeissa on pienet ja turvalliset ryhmät. Lähikoulu on lähellä ja opetus on laadukasta – myös erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Lukioiden keskiarvorajat eivät karkaa käsistä, ja ammatillinen koulutus perustuu sellaiseen määrään lähiopetusta, joka takaa ammattitaidon niin nuorille kuin aikuisillekin. Kaupunki ilomielin tukee yliopistodemokratiaa ja opiskelija-asuntojonossa ei tarvitse kökkiä.
Ja siinä kaupungissa me kaikki olemme aidosti yhdenvertaisia. Nimi tai ikä ei vaikuta työpaikan saamiseen, kynnykset on pistetty pirstaleiksi ja kaupungin palveluissa on helppo asioida kielitaidosta riippumatta. Sukupuolineutraaleja vessoja ei tarvitse etsimällä etsiä kaupungin tiloissa, eikä bussiin mennessä tarvitse arpoa, suostuuko kuski auttamaan pyörätuolirampin kanssa. Tampere tuntuu omalta jokaiselle kaupunkilaisille, oli syntymäpaikka sitten TAYSissa tai toisella puolella maailmaa.